|  | | FIN*POPCORNIN Cattery | |
| |
| Kissojen ruokinnasta
Kissan hyvällä ja tasapainoisella ruokinnalla on yllättävän suuri merkitys kissan terveydelle ja sen kunnossa pysymiselle. Asianmukaisesti ruokitulla kissalla on kiiltävä turkki, kirkkaat silmät ja kissa on pirteä sekä elinvoimainen. Jokaisen kissan ruokinta riippuu kuitenkin sen yksilöllisestä tilasta. Esimerkiksi eri-ikäisille kissoille, kantaville ja imettäville naaraille ja sairaille kissoille syötetään keskenään erityyppistä ravintoa. Kissojen ruokinnasta on kuitenkin mahdollista antaa yleispäteviä ohjeita.
Ehdottomasti tärkeintä on sisäistää ajatus, että kissa on lihansyöjä, jonka ruokinnan on perustuttava lihaan. Sillä on lihansyöjän suolisto ja se tarvitsee eläinkunnasta peräisin olevia aminohappoja, monityydyttymättömiä rasvahappoja yms., joita sen ei ole mahdollista saada kasvikunnan tuotteista. Kasvissyöjää kissasta ei saa mitenkään, ja jos kissalla aletaan noudattaa kasvisruokavaliota, on seurauksena takuuvarmasti erityyppisiä puutostiloja sekä terveydellisiä haittoja.
Monet pitävät ihanteellisimpana kissan ruokintatapana raaka- eli BARF-ruokintaa (Bones And Raw Food), jolla pyritään ruokkimaan kissa mahdollisimman luonnonmukaisesti. Tuolloin ruokavaliossa pyritään jäljittelemään villien eläinten ruokavaliota, jolloin ruokavalio muodostuu pääosin raa’asta lihasta. BARF-ruokinnassa ei käytetä lainkaan teollisia ruokia. Ennen BARF-ruokintaan siirtymistä on kuitenkin EHDOTTOMAN TÄRKEÄÄ tutustua siihen ja sen vaatimuksiin hyvin ja perusteellisesti, kuten vaadittaviin ravintolisämääriin, koska muuten kissanomistaja saattaa tahtomattaan aiheuttaa lemmikin terveydelle enemmän haittaa kuin hyötyä erilaisten vitamiini- ja hivenainepuutosten myötä.
Helppo, vaivaton ja myös huoleton tapa on ruokkia kissaa siten, että ravinto koostuu sekä laadukkaasta teollisesta ruoasta että lihasta. Erityisesti kuivamuonan eli raksujen on oltava eläinkaupasta ostettuja, sillä markettien kuivamuonat eivät juurikaan sisällä kissalle välttämättömiä eläinkunnan tuotteita. Kissalle tarjottavien raksujen valmisteluettelon ensimmäisenä raaka-aineena on oltava liha, mutta markettiraksut koostuvat pääosin viljasta, yleensä vehnästä, jota kissa ei voi hyödyntää. Viljat saattavat liikaa annettuina aiheuttaa virtsakiteitä tai hoitamattomina kissalle hengenvaarallisia virtsakiviä, ja etenkin vehnä voi saada aikaan vaikeita ruoka-aineallergioita. Eläinkauppojen laadukkaisiin raksuihin on lisätty kissalle tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita, joten jopa puolet kissan ravinnosta voi koostua lihasta ennen kuin on tarpeen antaa ylimääräisiä lisäravinteita. Raksujen etuna on myös niiden hyvä säilyvyys, niitä voidaan pitää jatkuvasti esillä ja ne antavat töitä ikenille ja hampaille estäen melko hyvin hammaskiven syntymistä.
Vaikka eläinkauppojen kuivamuona saattaakin vaikuttaa markettien kuivamuonaa kalliimmalta, tulee se todellisuudessa edullisemmaksi. Kissa pystyy hyödyntämään eläinkauppojen raksut markettiraksuja paremmin, joten kissan tarvitsee syödä vähemmän raksuja ruokatarpeensa tyydyttämiseksi. Luonnollisesti tästä seuraa myös ulostemäärän väheneminen. Huomattavinta säästöä eläinkaupan kuivamuonan syöttämisellä saa, jos sillä pystytään esim. ehkäisemään suuret eläinlääkärikulut, jotka ovat aiheutuneet markettiraksujen syöttämisestä.
Raaka liha on raksujakin tehokkaampi hammaskiven estäjä, ja lihoista suurinta osaa voidaan antaa raakana. Ainoastaan broilerin, kanan ja kalkkunan kypsentäminen on suositeltavaa salmonellavaaran takia. Kissalle voidaan tarjota päivittäin esim. nautaa, sikaa, lammasta ja riistaa. Sisäelimiä (maksa ja munuaiset) on syytä antaa kissalle suuren vitamiinipitoisuuden takia korkeintaan kerran viikossa. Sydän ei ole sisäelin vaan lihas, joten sitä voidaan antaa vaikka päivittäin. Samoin kieltä voidaan syöttää joka päivä. Kypsennettyjä luita ei kissalle saa missään nimessä antaa, koska erityisesti kypsennetty kananluu muuttuu syötäessä lasinsirumaisiksi piikeiksi, ja on sanomattakin selvää, että ne voivat aiheuttaa kissan ruoansulatuselimille suurta vahinkoa ja saattaa kissan hengenvaaraan.
Toisin kuin luullaan, niin myös kala kuuluu niihin ruokiin, jota ei tulisi syöttää kissalle kuin kerran viikossa, koska kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi voi liian suurissa määrissä aiheuttaa kissalle vitamiininpuutoksen ja pahimmissa tapauksissa saada aikaan hermosto-oireita. Kaloista järvikalat tulee kypsentää loisvaaran takia, muut kalat voidaan tarjota raakana. Rasvaisia kaloja (esim. lohta) ei kuitenkaan saa antaa kuin korkeintaan pieninä herkkupaloina, koska niiden sisältämä vääränlainen rasva voi aiheuttaa kissalle keltarasvataudin eli rasvakudoksen kovettumisen. Tonnikaloista voidaan kissalle tarjota ainoastaan nimenomaan kissoille tarkoitettua tonnikalaa, eli ihmisten tonnikalaa ei kissalle saa antaa mm. suolan takia. Kissalle voidaan tarjota myös katkarapuja, jotka ovatkin monen kissan suurta herkkua, mutta ne tulee ennen tarjoilua liottaa suuren suolapitoisuuden takia.
Raaka kananmunankeltuainen sisältää paljon hyviä ravintoaineita ja kissa pystyy hyödyntämään sen 100-prosenttisesti. Keltuaista ei suuren vitamiinipitoisuuden takia saa kuitenkaan antaa kuin kerran viikossa. Raakaa valkuaista ei sen sijaan tule kissalle antaa, koska se tuhoaa biotiinia ja voi aiheuttaa kissalle B-vitamiinin puutoksen. Keitetty muna voidaan kuitenkin antaa kokonaan valkuaisineen päivineen.
Suurin osa kissoista on laktoosi-intolerantikkoja, joten maitotuotteita on hyvä antaa ainoastaan vähälaktoosisina. Sinäänsä kissa ei maitotuotteita tarvitse, mutta mm. lihaa tarjottaessa esim. raejuusto tai kermaviili antaa hyvän kalsiumlisän. Maitoa tai kermaa ei tule antaa janojuomana, vaan kissan päivittäin tarjottava juoma on vesi, mutta herkkuna niitä voidaan tarjota silloin tällöin.
Vaikka kissa ei olekaan kasvissyöjä, on sille kuitenkin hyvä kasvattaa ruohoa esim. ohran-, kauran- tai popcorninjyvistä. Ruoho puhdistaa suolistoa ja estää kissan nielemien karvojen aiheuttamien suolistotukosten syntymisen. Kukkakaupoissa myydään kissanheinäksi mainostettua viherkasvia, jota on oikealta nimeltään sädekaisla, kissankaisla tai niilinkaisla kauppiaasta riippuen, mutta sitä ei tule kissalle antaa. Viherkasvi sisältää tujooni-nimistä myrkkyä, joka kerääntyy kissan munuaisiin ja vaurioittaa niitä. Pääsiäisenä kasvatettavaa rairuohoakaan ei tule kissalle antaa, sillä useimmat rairuohot käsitellään siten, etteivät ne ole hyväksi kissan terveydelle.
Kissalla tulee olla aina tarjolla puhdasta ja raikasta vettä, ja vesi tulee vaihtaa vähintään kerran vuorokaudessa. Kissa ei elä täysin ilman vettä muutamaa vuorokautta kauempaa, eikä muun muassa kissan aineenvaihdunta ja solujen muodostaminen onnistu ilman vettä. Vesi on erityisen tarpeellista silloin kun pääosa kissan ravinnosta muodostuu kuivaruoasta, koska liian vähäinen vedenjuonti lisää virtsakiviriskiä.
Vesikuppi kannattaa pitää ruoasta erillään, sillä kissa ei jostain syystä halua juoda ruoka-astioiden läheisyydessä pidettyä vettä. Vesikuppeja voidaan myös laittaa useampia ympäri asuntoa, ja aiheellista tämä on etenkin hellekausina sekä jos kissalla on ripuli tai oksennustauti. Jos kissa juo liian vähän, voidaan vedenjuontia yrittää lisätä vaihtamalla vesikuppi lasiseen, koska kissa kokee sen usein houkuttelevammaksi kuin jos vesi on esim. keraamisessa kupissa. Myös vesiautomaatit (esim. CatIt, Drinkwell) ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi lisätä kissan juomisen määrää, mikä voi olla hyvin tarpeellista mm. virtsakivistä ja munuaisvaivoista kärsivillä kissoilla.
Tuoreruoka ja vesi tarjotaan aina puhtaista kipoista, ja myös raksukipot on hyvä pestä 1-2 kertaa viikossa. Ruokakippojen on hyvä olla lasisia, keraamisia tai teräksisiä. Sen sijaan muovisia ruokakippoja ei ole tule käyttää, koska ne naarmuuntuvat herkästi ja naarmuihin kerääntyy bakteereja, joita on vaikea pestä pois. Muoviset ruokakipot aiheuttavat kissoille usein myös aknea, joka ilmenee tavallisimmin kissan leuassa olevina mustina pisteinä. Joskus akne voi muodostua kissalla niin pahaksi, että se vaatii eläinlääkärin hoitoa.
- Anna Tupeli -
|
| |
| |
|
